Syntymäaika: 20.12.1981
Pituus / paino: 170cm / 76kg
Seura: Tampereen Vihuri
Valmentaja: itse
Kotipaikka: Tampere
Koulutus: Opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa pääaineena tuotantotekniikka
Sähköposti muodostetaan: etunimi.sukunimi@maratonmelonta.net

Motto
Rajattomalla itseluottamuksella.

Päälajit
N. 20km:n mittaiset kilpailut, jotka keräävät suurimmat yleisömassat.

Päätavoitteet
- Hyviä sijoituksia maailman suurimmista melontakilpailuista.
- Olla Suomen paras Äijämeloja, eli maratonin K-2 takapönttö;)
- Nauttia melonnasta ja laittaa itsensä likoon!

Kaikki alkoi...
Se ei oo hetikään laiska, kun viittii ittiänsä nuan kehua. Eli kaikki alkoi joskus 90-luvun alussa Tampereen Vihurin melontakoulussa. Silloin Ahokkaan Jani veti sitä ja joka päivä oli pakko päästä paikalle. Kolme tuntia remuttiin siellä, pelattiin pingistä ja kelloteltiin 50m:n matkaa:). Sitä ennen urheiluharrastukseni oli suuntautunut pääasiallisesti kesäisin jalkapalloon ja talvisin jääkiekkoon. Melonta vei kuitenkin nopeasti selkävoiton kyseisistä harrastuksista. Suurin syy melontainnostukseeni taisi olla se, että siitä oppi koko ajan uusia asioita. Erityisesti kaksikolla vetäminen oli alusta saakka mielestäni poikkeuksellisen mukavaa.

Ensimmäisiin melontakilpailuihin otin osaa Tammisaaressa vuonna -94. Olin selvästi viimeinen sekä 200m:llä, että pitkällä matkalla. Tuolloin kestävyyspohjani oli onneton verrattuna esim. hiihtoa harrastaneisiin ikätovereihin. Sen jälkeen Tikkasen Kari alkoi valmentaa ja vuoteen -96 mennessä olin noussut noin puoliväliin ikäluokassani. Kehitys oli nopeaa kovan määrällisen harjoituksen tuloksena. Pullapojasta oli tullut kapeakasvoinen nuorukainen. Kehitystä kuvannee parhaiten 500m:n ennätyksen paraneminen n. 3 minuutista 2.07:n.

Vuotena -97 sanoisin tapahtuneen 1. käännekohdan harjoittelussani. Tuolloin tutustuin ja suorastaan rakastuin voimaharjoitteluun. Veri veti punttisalille enemmän kuin kestävyysharjoitteisiin. "Parhaimpina" tai pahimpina (miten sen haluaa ottaa) vuosinani yli 50% harjoittelustani oli voimaharjoittelua. Kehitys pysähtyi useiksi vuosiksi käytännössä kokonaan ja esim. 200m:n aikani oli tuolloin n. 45 sekuntia.

Talvella 2000-2001 tutustuin Susanne Gunnarssoniin, joka sai silmäni avautumaan harjoittelun suhteen. Tai oikeastaan silmäni sai avautumaan veljeni, jonka kanssa erehdyin eräänä päivänä 10km:n juoksulenkille. Olin pitänyt veljeäni suhteellisen heikkokuntoisena henkilönä ja en pysynyt yhtään hänen vauhdissaan 10km:n lenkillä. Näiden tapausten seurauksena harjoittelussani tapahtui 2. käännekohta. Susanne kannusti ottamaan osaa maratoneille, jotta saisin motivaatiota kestävyyspohjan parantamiseen. Vuonna 2002 otin osaa 20-vuotiaana ensimmäiseen kansainväliseen kilpailuuni. Tuolloin meloin 37,5km:n matkalla jokaisen 7,5 km:n kierroksen täsmälleen samaan aikaan. Vaikka eroa kertyi maailman kärkeen karmaisevan paljon, osoitti kilpailu itselleni, että olimme tehneet harjoittelussani oikeita asioita. Ratamatkoilla kehitystä vuoteen 2003 vuodesta 2001 kuvannee parhaiten, että 200m:n ennätykseni parani yli 5 sekunnilla ja 1000m:n ennätys yli 30 sekunnilla.

Vuosien 2003-2004 välien talvi on ollut selkeästi paras tähän saakka harjoittelussani. Tuolloin rikoin kaikki harjoitusennätykseni. Kovimmat tulokset lienevät 67 kiloisena punttisalilla syntyneet penkkivedon 60x55kg:lla 43 sekuntiin ja 8x90kg:lla 6 sekuntiin, sekä eräs 3x10km:n hiihdon harjoitustulos;). Kesä 2004 oli kumminkin ja varmasti jääkin suurimmaksi pettymykseksi melonnassani. Kesäkuun alussa tapahtunut työtapaturma kädelle esti koko kesän melonnat. Kauden parhaaksi noteeraukseni siis jäi Porin melontojen kaksikkovoitto:). Tapaturman jälkeen uskottelin itselleni, että pitäisin itseni kunnossa juoksemalla. Pettymys ja turhautuminen kaikkea urheilua kohtaan oli kuitenkin niin suuri, että käytännössä harjoittelutauko venyi puolen vuoden mittaiseksi.

Kauteen 2005 lähtökohdat eivät siis olleet mairittelevat. Harjoittelumotivaation löytyessä sorruin rapakuntoisena pahaan yliharjoitteluun. Tästä seurauksena oli toinen pettymysten vuosi peräkkäin.

Vuotena 2006 sain Kyllöjoelle harjoituskumppaniksi Muoniosta takaisin muuttaneen Tommi Ritalan. Ilman tätä tapahtumaa en usko, että melontani jatkuisivat edelleen. Harjoitteluni ei ollut kuitenkaan kovuudeltaan tuona vuotena aikasempien vuosien luokkaa. Tuloksena kesälle kuitenkin kaksikkomaratonin SM 3. sija hyvällä suorituksella Simo Simpasen parina.

Vuoden 2007 harjoitteluni oli hyvin paljon kauden 2006 kaltaista. Ribadesellan K-4 kilpailun 6. sija oli itselleni tärkeä asia. Se toi mukanaan sellaisia onnistumisen elämyksiä, joita ei muualta voi saada. Lisäksi valmentaminen on muodostunut entistä keskeisemmäksi osaksi melontaharrastustani. Pidän myös entistä tärkeämpänä, että itselläni on hyvä "koemarsu" (eli oma kehoni) valmennustoimintaa varten.

2008-> On selvää, että melonta ei ole tällä hetkellä lähellekään tärkein asia elämässäni. Sen takia vuosien tulostaso tulee varmasti heilahtelemaan suuresti vuodesta toiseen. Se ei silti tarkoita, että vaikka melonta olisi vaikkapa 5. sijalla elämässäni, ettenkö voisi olla tosissani. Asian voisi muotoilla näin: "Jos keskimääräinen suomalainen katsoo TV:tä 3 tuntia päivässä, onko hän tosissaan TV:n katselun suhteen?." Itse käytän kyseisen 3 tuntia keskimäärin erilailla ja varmasti suurella sydämellä. 2008 tulostaso tulee jäämään kohdallani heikoksi, jos ei yllätyksiä tapahdu. Harjoitteluni ei ole ollut sillä tasolla, jolla sen haluaisin olevan. Uskon kuitenkin, että parhaat suoritukseni ovat vielä edessä päin...